sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Äänitöitä sekä lapsosen ensimmäinen ulkomaanmatka

Tällä viikolla blogikirjailija kävi tutustumassa äänisuunnittelija Artun töihin. Artun työt nyt aluksi ovat keskittyneet pääosin dialogin käsittelyyn, foley-äänien tekemiseen ja musiikin säveltämiseen. Käytännössä äänisuunnittelijan työ ei ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella; kuvaustilanteessa saattaa olla äänityksen häiriönä taustakohinaa tms., eikä äänistä voi usein käyttää kuin dialogin. Sen takia kaikki muut äänet (esim. askeleet, astioiden äänet, taustameteli) pitää foley-äänittää, eli luoda ja äänittää uudestaan studio-olosuhteissa. Arttu ja NPSH:n foley-artist Antti Seppänen foulasivatkin viime viikolla esimerkiksi korkokengillä kävelyä ja juomalasien kilahduksen. Äänien lisäksi Arttu on työstänyt leffaan musiikkia midi-koskettimilla ja tietokoneella.

Loppuun vielä hyviä uutisia; edellisessä blogissa mainittu Göteborgin reissu toteutuu! Aino, Niina ja Kerttu käyvät ensi viikolla Göteborgin yliopistolla pohjoismaisten elokuvakoulun tapaamisessa esittelemässä leffaa ja tutustumassa skandinaavikollegoiden aikaansaannoksiin. Kaupungissa on samaan aikaan myös pohjoismaiden suurin elokuvafestivaali ja uuden leffastudion avajaiset, joten jokseenkin elokuvallinen reissu on tulossa. Kamera lähtee tietysti reissuun mukaan, joten valokuvia matkasta löytynee blogista reilun viikon päästä.

Äänisuunnittelija työssä.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Leikkaus lähestulkoon valmis, äänityöt alkakoon

Vuosi 2010 on jo pitkällä, joten on aika sulatella myös Niin paljon sinua halusin -blogi uuteen vuoteen kinkkuhikien alta.
Projektimme jälkituotanto etenee oikein mallikkaasti. Leikkaajat Jussi ja Ville istuivat viimeiset lomapäivät editin pimeydessä ja leikkaus alkaa olla aika lailla valmis. Poikain omien sanojen mukaan ensimmäisenä päivänä he leikkasivat kaksistaan, toisena päivänä ohjaaja-Ainon kanssa, kolmantena päivänä koeyleisö katsoi elokuvan ja neljäntenä leikkaajien tutor-opettaja, leikkaaja Ben Mercer kävi kommentoimassa elokuvaa. Kommentit elokuvasta ovat olleen positiivisia; viesti ja tarina välittyy selvästi ja visuaalinen ilmaisu on tyylikästä. Mercerin mukaan elokuvasta näkyy tarkka ennakkosuunnittelu, jonka johdosta revittely leikkauksen osalta ei ole ollut mahdollista. Samaa komppaavat myös Ville ja Jussi; tarkkaan suunniteltujen kuvien takia leikkaaminen ei ole ollut kovin isotöistä, mutta toisaalta herrat ovat saaneet olla mukana suunnittelemassa kuvia jo ennakkotuotannossa ja helpottaneet omaa tulevaa työtänsä jo silloin. Tänään elokuva näytettiin koulun lehtoreille Arto Koskiselle ja Ilkka Järviselle, joilta tuli myös hyvää palautetta.

Leikkauksen viimeisten viilausten jälkeen leffa etenee äänisuunnittelija Artulle, joka hioo elokuvan äänet ja tekee musiikit. Kuvaaja Kerttu värimäärittelee valmiin leikkauksen ja graafikko suunnittelee lopputekstit.
Tällä hetkellä näyttää myös siltä, että leffamme pääsee helmikuussa pohjoismaisten elokuvakoulujen yhteiseen tapaamiseen Göteborgiin. Toivon mukaan reissu varmistuu lähipäivinä, siitä lisäinfoa tuonnempana!

Ville, Jussi, Aino ja Arttu editissä.

Leikkaajat työssään.

Ville, Jussi ja elokuvan päähenkilö Pirjo.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Filkka kunnossa, kaikki kunnossa

Maanantaina Aino ja Kerttu suuntasivat filkka kainalossa Helsinkiin Digital Film Finlandille kehittämään aikaansaannoksemme modernimpaan muotoon. Duo lähetti Helsingistä sellaisia terveisiä, että matsku näytti loistavalta ja tunnelma oli katossa! Valotus oli kohdillaan, pääasiassa DFF:llä tehtiin komposition korjailua ja pientä värien säätöä. Ohjaajan mukaan näyttelijäsuoritukset olivat mahtavia ja lavastus ja puvustus tekivät tehtävänsä.
Sitten kun jaksaisi vielä odottaa tammikuuhun että saadaan matsku leikkaajien työstettäväksi!

Nyt blogi ja NPSH-tiimi hiljenee joulunviettoon ja toivottaa kaikille lukijoille ja yhteistyökumppaneille oikein rentouttavaa, stressivapaata ja herkuttelupitoista joulua ja railakasta uutta vuotta!

Kuva: Eero Alava

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Ohi on!

Äkkiä se kävi; viikko sitten vielä jännitettiin riittääkö filmi, toimivatko autot, saadaanko tarvittavat rekvisiitat ymsms... Nyt muutaman päivän säätämisen ja muutaman minuutin kuvaamisen jälkeen leffa on purkissa!

Viimeinen kuvauspäivä Sokos Hotel Ilveksen yökerhossa meni sekin varsin buenosti. Aikataulusta lipsuttiin alkupäivästä jonkin verran, mutta apulaisohjaajan johdolla saatiin kirittyä hyvin takaisin aikatauluun. Illalla oli aikaa ja filmiä jopa ekstrakuville! Ennakkotuotannon aikana ehkä eniten jännitetty uhka oli filmi; riittääkö 10 minuuttia pitkä filmi kaikille tarvittaville kuville ja mitäs sitten tehdään jos ei riitä? Vaikka budjetissa olisikin rahaa ostaa lisää filmiä, sen kehittämiseen pieni budjetti ei enää taivu. Mutta turha murhe oli tämä(kin), filkka riitti enemmän kuin hyvin. Jännitystä päivään toivat kuvaajan saamat ja jakamat sähköiskut, mutta tulipahan käyttöä ylimääräisille kumihanskoille.
Tiistain osalta jaetaan suuret kiitokset Ilveksen yökerholle ja ravintolapäällikkö Toni Andemille loistavasta yhteistyöstä sekä avustajille jaksamisesta!

Vaikka ennakkotuotanto ja kuvaukset ovat tältä erää ohi, blogi ei pääty tähän!
Filmi suuntaa maanantaina Helsinkiin kehitykseen ja vuodenvaihteen jälkeen sulkeutuu leikkaajien kera editin pimeyteen. Leikkaamisen lisäksi äänisuunnittelija työstää leffan ääniä ja musiikkia, ja graafikko suunnittelee printti- ja web-puolen visuaalista ilmettä. Blogi seuraa myös jälkituotannon etenemistä, joten pysykää kuulolla.

Kolmas kuvauspäivä lavastettiin Ilveksen yökerhoon.

Lavastuksessa työtä tuottivat jatkuvasti rypistyvät lakanat...

Sinisempi ilme baarille.

Ensimmäinen kuva oli dolly-ajo.

Kamerarigi nousee.

Kamerarigin pystytystä ja tarkkailua.

Äänimiehen perusduunia...?

Pirjo (Helena Rängman) ja Jari (Jose Viitala).

Videoassari on vähän väsynyt.

Kuvaaja valmistautuneena sähköiskuihin (tai yllättävään tiskivuoroon).

Päivän tarjoilut.

Viimeistä kuvaa settaamassa.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Autot prkl!

Toinen kuvauspäivä alkoi inasen nihkeissä merkeissä; piti herätä ennen seitsemää, pakkasta oli -15 astetta ja tietysti yksi kolmesta autosta kieltäytyi pakkasen takia yhteistyöstä. Kuvausten ajan meillä on käytössä kolme koulun autoa; valo- ja kuvatekniikalle varatut pakettiautot pääsivät ajoissa matkaan, mutta henkilökuljetukseen tarkoitettu pikkubussi vaan rutisi kylmyyttään eikä liikkunut mihinkään. Kaara jouduttiin laittamaan elvytykseen johdon päähän, osa porukasta suuntasi kuvauspaikalle bussilla ja tekniikan paku tuli hakemaan loput. Tunnin lämmittelyn jälkeen pikkubussi suostui taas rullaamaan, mutta muutama tunti sen jälkeen epäonninen metallihirviö nappasi myös sakot... Kaara oli majoittunut vähän ruudun ulkopuolelle eikä parkkipirkko arvostanut auton sijaintia.

Kameran läheisyydessä meininki oli onneksi parempi; Pirkanmaan ammattikorkeakoulun terveysalan oppilaitokselta saimme käyttöömme leikkaussali-opetustilan, jonne lavastettiin synnytyssali. Vihertävissä ja turkooseissa sävyissä vietetty päivä hurahti mallikkaasti aikataulussa ilman ongelmia.
Suuret kiitokset PIRAMK:lle lokaatiosta ja opettaja Paula Stenforsille suuresta avusta rekvisiitan ja lavastuksen hankinnassa! Kiitokset ja kumarrukset myös tavaratalo Anttilalle, mistä irtosi yksi elokuvamme päähahmo päiväksi lainaan.

... ja kyllähän sitä kalustoa tarvittiinkin.

Vanhat asukit ulos että saadaan kuvausryhmä sisään!

Kaikki ei vaan suostu lähtemään kunnialla.

Tuhmat työryhmäläiset sidotaan gynekologiseen tuoliin.

Artun vuoro ponnistaa.

Puvustaja Tuuli kumihanskoittaa näyttelijä Petri Uusitaloa.
Pääroolissa nähtävä Helena Rängman odottaa kohtaloaan...

Perussetti jatkuu; kuvaaja, ohjaaja ja apulaisohjaaja vaakatasossa (tekee se oikeasti muutakin).

Kymmenen pisteen kysymys; miten ambulanssi on saatu sisään luokkaan?

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Orgastista meininkiä!

Ensimmäinen kuvauspäivä on pulkassa! Kuvaukset sujuivat hyvällä meiningillä eikä suuria kriisejä ilmennyt, vaikka päivä vähän venähtikin. Ensimmäisinä kuvauspäivinä tupataan usein vähän lipsumaan aikataulusta, ja tänäänkin päivää pidensi muutama odottamaton yllätys, lähinnä tekniseen säätämiseen liittyen. Onneksi päivä oli alunperin aikataulutettu sen verran kevyeksi ettei pieni pidentyminen paljoa haitannut. Makuuhuoneeseen sijoittuvassa kohtauksessa oli kuvausryhmän sanoin melkoisen orgastinen meininki, lopputulos tästä on nähtävissä sitten maaliskuussa.

Mutta koska kuva, ainakin elokuvanteossa toivottavasti, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, lopetetaan jaarittelu tällä kertaa tähän jotta valokuvat voivat puhua puolestaan!

Kuinka paljon ihmisiä mahtuu yhteen settiin?

Astetta haastavampi kuvakulma.

Arttu mikittää seinää.

Gaffer Jaakko työssään.

Sänky siirtyy yhteisvoimin.

Valomies Iiro valokeilassa.

Kerttu, Nalle ja kamera.

Perussettiä; kuvaaja, ohjaaja ja apulaisohjaajan jalat.

Lisää perussettiä; friikki valaistus ja näyttelijä pöydällä.

Valoryhmän perussettiä.

Perussetti jatkuu; ohjaajalle mini-imuri ja tikkari käteen, niin johan on siivoaminen hauskaa.

Koulun lastauslaituria täytettiin jo huomista varten...




lauantai 12. joulukuuta 2009

Huomenna räjähtää!

Tai no, ei toivottavasti ihan räjähdä, mutta kamera polkaistaan käyntiin! Kuukausien ennakkotuotanto muuttuu tuotannoksi ja vihdoinkin alamme purkittaa kuvia, joita on hiottu ja suunniteltu viikkotolkulla. Viime päivät ovat olleet enemmän tai vähemmän hektisiä; on hiottu aikatauluja, haettu lavasteita ja teknistä kalustoa, harjoiteltua näyttelijöiden kanssa, odotettu parasta ja varauduttu pahimpaan. Viimeisen ennakkotuotantoviikon suuri kiitos kuuluu Parturi-Kampaamo-Peruukkiliike Ari Sandberg Ky:lle, josta saimme lainaan leffan visuaalisen ilmeen kannalta tärkeän peruukin. Kiitos paljon avusta!

Kolmen päivän kuvausputki alkaa leppoisasti koulun studiolla, jonne olemme lavastaneet makuuhuoneen superahkeran ja aikaansaavan lavastajamme Sallan johdolla. Eilisissä lavasterakennussessioissa saimme paljon korvaamatonta apua myös Perhepotretti-elokuvan työryhmäläisiltä, suuret kiitokset siis myös PP:n hepuille!

Blogia päivitetään kuvausten aikaan JOKA PÄIVÄ, eli voitte seurata lähestulkoon reaaliajassa millaisissa tunnelmissa leffaa tehdään. Alla kuitenkin vielä muutama foto kuvausten valmisteluista.

Kuinka monta ihmistä tarvitaan tapetointiin?

Isoveli valvoo!

Studio useahkon raksaustunnin jälkeen.

Kameraryhmä Karita, Kerttu ja Nalle valmistautumassa.