Ensi-illat juhlittu, seuraavaksi Future Shorts

Viime viikolla se sitten oli; Niin paljon sinua halusin -elokuvan suuri ja mahtava ensi-ilta. Enskareita juhlittiin itseasiassa kahteen otteeseen, tiistaina vietimme koululla kaikkien vuosikurssillamme toteutetun kuuden 3-minuuttisen lyhytelokuvan yhteistä ensi-iltaa. Koulun studioon pakattiin kaikkien leffojen työryhmät, näyttelijät, avustajat ja yhteistyökumppanit, yhteensä noin 100 ihmistä. Katselmuksen, jutustelun ja napostelun jälkeen iltaa jatkettiin yksityistilaisuuden merkeissä yökerho Love Hotelissa.

Torstaina oli vuorossa Tampere Film Festivalien TTVO uutuudet -näytös, jossa leffamme sai ensimmäisen julkisen esityksen kolmentoista muun koulumme leffan kanssa. Myös tässä näytöksessä riitti katsojia, Tampereen Pakkahuone oli lähes täynnä innokkaita elokuvan ystäviä. Myöhemmin juhlittiin koulumme järkkäämissä Filkkaribileissä Pakkahuoneen kainalossa Klubilla. Illan aikana nautiskeltiin huikeasta live-meiningistä jazz-funk-pumppu Poutatorven tahtiin, tanssittiin karkkisateessa piñatan varjossa (no ei ehkä kaikki, mutta ainakin tämä onnekas bloggaaja) ja katsottiin Future Shorts -lyhytelokuvia Pakkahuoneen puolella olevassa loungessa.

Apulaisohjaajamme Milla kehitteli ensimmäisissä ensi-iltabileissä elokuvan tekemiselle loistavan metaforan, joka jaettakoon myös täällä: kuvaukset ovat kuin seksi (joskus menee hyvin, joskus huonosti, joskus nopeasti, joskus ei) ja leikkaaminen kuin synnytys (voi olla kivuliasta ja kestää hermeettisen pitkään, joskus homma onkin valmista ennen kuin huomaakaan). Tällä analyysimallilla pitkä ja työläs ennakkotuotanto olisi sitten varmaan raskaus, vaikkakin tässä bisneksessä ollaan sitten raskaana ennen seksiä... Anyhow, vaavi on nyt puserrettu ulos ja laitettu maailmalle! Ensiaskeleita vaavi tapailee huomenna Tampereella Future Shorts -näytöksessä. Lyhytelokuvakonsepti esittää lyhäreitä Ravintolassa Rumassa huomenna klo 20 alkaen, näytillä myös Niin paljon sinua halusin. Lisäksi listalla on mm. Oscar-ehdokas Miracle Fish ja ohjaaja Michel Gondryn uusin musiikkivideo Mia Doi Todd’s: Open Your Heart. Suosittelisin siis vahvasti kaikkia kynnelle kykeneviä ilmaantumaan paikalle. Liput 5 €, ennen kasia pääsee narikan hinnalla. Lisäksi lapsosemme pääsi jo toiselle ulkomaanmatkalle; NPSH on tällä viikolla kisaamassa Barcelonassa Vicin Yliopiston järjestämässä ClickFilmFest -elokuvakilpailussa. Tuloksia siitä ja fiiliksiä Future Shortsia luvassa seuraavassa blogissa.

3-minuuttisten ensi-ilta koululla. Edessä Perhepotretti-elokuvan ohjaaja Minna Korhonen, Niin paljon sinua halusin -elokuvan ohjaaja Aino Suni, Jackpot-elokuvan ohjaaja Petri Uusitalo, Limppu-elokuvan ohjaaja Pauli Kopu, Elämäntyö-elokuvan ohjaaja Tomi Pietilä ja Oman onnensa leipuri -elokuvan ohjaaja Markus Aaltonen.

Ensi-iltavieraita.

Ensi-illan tarjoilut. Kukista suuret kiitokset Vintage Gardenille.

Lähes kaikki TTVO uutuuksien ohjaajat Filkkarinäytöksessä.

Piñata p*skaksi ja karkkia tanssijoille!
Tuhotyössä NSPH:n valomies Iiro Peltonen ja TTVO:n lehtori Sohvi Sirkesalo.

Future Shorts -lounge Pakkahuoneella.

Viikko enskariin!

Niin kuin Tuvalukin aikoinaan lauloi, viimeiset hetket ovat käsillä! Viralliseen ensi-iltaan on aikaa tasan viikko, ensimmäiseen julkiseen näytökseen viikko ja kaksi päivää. Toissaviikolla värimäärittelijämme Hannu hioi lapsosemme värisävyt oikeanlaisiksi kuvaaja-Kertun opastuksella ja Arttu viimeisteli musiikin ja äänet. Viime yönä leffa paketoitiin kasaan alku- ja lopputekstejä myöten, ja toimitettiin eteenpäin nauhan koostajalle, joka lätkäisee leffamme samalle HD-nauhalle muiden koulumme 3-minuuttisten lyhytelokuvien kanssa.

Nauha pyörii ensi viikolla tiistaina leffojen omassa ensi-illassa ja torstaina Tampere Film Festivalien TTVO uutuudet -näytöksessä Pakkahuoneella klo 16! Sinne siis kaikki kykenevät ja vähemmänkin kykenevät, ennakkolippuja on saatavilla Filkkareiden toimistosta Tullikamarilta huokeaan seitsemän euron hintaan. Lisäinfoa festareista ja lipuista löytyy täältä.
Blogi hiljenee jännittämään ensi-iltaa ja filkkareita, mutta palaa juhlaviikon tunnelmiin kuvien kera tuonnempana.

Värit kuntoon.

Hannu, Kerttu ja Aino värimäärittelemässä.

Elokuvaopiskelijoiden ehkä kautta aikojen haastavin matka Ruotsiin...

Voisi kuvitella, että naapurimaahan matkaaminen on suhteellisen nopeaa, helppoa ja kivutonta. Mutta voi sen vaikeammankin kautta tehdä, niin kuin Niin paljon sinua halusin -tiimi todisti viime viikon Göteborgin matkalla.

Aino ja Niina suuntasivat siis viime viikon tiistaina Göteborgiin, pohjoismaisten elokuvakoulujen tapaamiseen. Mukana reissussa olivat myös kolme muuta koulumme projektia ja edustajaa; Miro Laiho elokuvallaan Herääminen, Martta Tuomaala elokuvallaan Aatamin naiset ja Mikko Keskiivari elokuvallaan I am Youtube.
Ensimmäinen mutka tuli matkaan, kun kapteeni infosi kesken laskeutumisen, että Göteborgin kentällä on niin paljon lunta että joudumme odottelemaan ilmatilassa hetken. Odottelun jälkeen seurasi kuulutus, jossa infottiin ettei Göteborgiin voi laskeutua ollenkaan lumen takia... Joten mennään Osloon. Tilanne oli jotain epäuskoisen ja huvittavan väliltä kun tajusimme, että nyt mennäänkin Norjaan. Oslon kentällä sitten ruokailtiin lentoyhtiön laskuun ja mietittiin seuraavaa peliliikettä. Seuraava liike oli sekin jotain epäuskoisen ja huvittavan välimaastosta; päätettiin lähteä lentoyhtiön tarjoamalla bussikuljetuksella Oslosta Göteborgiin. Noin 300 km, 5-6 tuntia bussissa ja käytännössä olemattomat yöunet seuraavan aamun tapaamista varten.
Vaan eipä ollut bussilla matkustaminenkaan yllätyksiä vailla; allekirjoittanut heräsi siihen, että bussi pysähtyy keskelle pilkkopimeää metsää ja joku nainen astuu bussiin. Nainen kertoo, että tiellä on tapahtunut onnettomuus, ja kaikki autot joutuvat odottamaan tien siivoamista. Ja näin päästiin taas odottelemaan. Parisen tuntia jonossa hitaasti madellen sekä öinen retki ruotsalaisten rekkakuskien kansoittamalle huoltoasemalla, ja taas päästiin jatkamaan matkaa. Loppupeleissä saavuimme Göteborgiin viiden aikaan aamulla, lähes 12 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.

Seuraavana aamuna noustiin raikastavien kahden tunnin yöunien jälkeen ja suunnattiin Göteborgin yliopistolle. Keskiviikkona mukaan liittyivät myös leffamme kuvaaja Kerttu ja toinen koulumme opiskelija Hannu, jotka olivat viettäneet Göteborgissa jo useamman päivän elokuvaaja Vittorio Storaron master class -opetuksessa. Yliopistolla jokainen paikalla olleesta kuudesta korkeakoulusta sai oman katselutilan, jossa näytettiin oman koulun leffoja. Päivän mittaan vierailimme myös muiden koulujen tiloissa ja tutustuimme kollegoiden tuotoksiin. Leffoja kävi päivän aikana katsomassa ihan mukava määrä ihmisiä, mutta valitettavasti moni ei uskaltautunut kommentoimaan tai kyselemään elokuvista. Reaktioiden perusteella vastaanotto oli kuitenkin positiivinen.
Näytäntöjen jälkeen tutustuimme Göteborgin keskustaan, tuhlailimme kruunuja ja haistelimme meininkiä. Illemmalla oli luvassa opiskelijoiden yhteinen cocktail-tilaisuus ravintola Etc Grandessa. Nautiskelimme tilaisuudessa viiniä ja pikkupurtavaa, mutta megalomaanisen univelan painaessa päälle, suuntasimme jo alkuillasta nauttimaan huikean libanonilaisen illallisen ja nukkumaan.

Reissun viimeinen päivä kulutettiin kaupungilla. Tutustuimme ennen kaikkea Göteborgin second hand -kauppoihin ja kirppistarjontaan, ja haalimme kotiinviemisiksi kummallisia kirjoja, hienoja vaatteita, zombie-leffoja ja hippimusiikkia. Uskomatonta kyllä, kotimatka sujui täysin moitteetta, ei edes Norjassa tarvinut piipahtaa. Kaiken kaikkiaan reissu oli hauska mutta lyhyt, myös Norjan seikkailun aiheuttama univelka rasitti muutenkin lyhyttä matkaa. Mutta hauskaa oli kaikesta huolimatta, suuri kiitos kaikille matkakumppaneille ja koululle reissun tarjoamisesta!

Oslon lentokentällä, eli ihan siellä missä piti... No onpahan sentään ruokakupongit!

Ruokakupongin saamisen syy wether...?

Lentokentällä syötiin suurehkot pizzat. Ja ei, korilautasten koko ei valehtele yhtään.

Mikko, Martta ja Miro öisessä metsässä jossain Itä-Ruotsissa.

Seuraavana aamuna meidät toivotettiin kuitenkin tervetulleeksi Göteborgiin. Vihdoinkin oikeassa paikassa!

Vaikkei kuvasta uskoisi, näytöksessä oli paljon katsojia.

Aino kertoo NPSH:stä Göteborgin koulun opettajalle.

Tampere sai yhden isoimmista näytöshuoneista.

Näytännön jälkeen pyörittiin kaupungilla...

Ja illalla nautiskeltiin viiniä Etc Grandessa.

Myöhään illalla tutustuttiin vielä Ruotsin tv-tarjontaan.

Viimeinen päivä vietettiin persoonallisilla kirppiksillä.

Äänitöitä sekä lapsosen ensimmäinen ulkomaanmatka

Tällä viikolla blogikirjailija kävi tutustumassa äänisuunnittelija Artun töihin. Artun työt nyt aluksi ovat keskittyneet pääosin dialogin käsittelyyn, foley-äänien tekemiseen ja musiikin säveltämiseen. Käytännössä äänisuunnittelijan työ ei ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella; kuvaustilanteessa saattaa olla äänityksen häiriönä taustakohinaa tms., eikä äänistä voi usein käyttää kuin dialogin. Sen takia kaikki muut äänet (esim. askeleet, astioiden äänet, taustameteli) pitää foley-äänittää, eli luoda ja äänittää uudestaan studio-olosuhteissa. Arttu ja NPSH:n foley-artist Antti Seppänen foulasivatkin viime viikolla esimerkiksi korkokengillä kävelyä ja juomalasien kilahduksen. Äänien lisäksi Arttu on työstänyt leffaan musiikkia midi-koskettimilla ja tietokoneella.

Loppuun vielä hyviä uutisia; edellisessä blogissa mainittu Göteborgin reissu toteutuu! Aino, Niina ja Kerttu käyvät ensi viikolla Göteborgin yliopistolla pohjoismaisten elokuvakoulun tapaamisessa esittelemässä leffaa ja tutustumassa skandinaavikollegoiden aikaansaannoksiin. Kaupungissa on samaan aikaan myös pohjoismaiden suurin elokuvafestivaali ja uuden leffastudion avajaiset, joten jokseenkin elokuvallinen reissu on tulossa. Kamera lähtee tietysti reissuun mukaan, joten valokuvia matkasta löytynee blogista reilun viikon päästä.

Äänisuunnittelija työssä.

Leikkaus lähestulkoon valmis, äänityöt alkakoon

Vuosi 2010 on jo pitkällä, joten on aika sulatella myös Niin paljon sinua halusin -blogi uuteen vuoteen kinkkuhikien alta.
Projektimme jälkituotanto etenee oikein mallikkaasti. Leikkaajat Jussi ja Ville istuivat viimeiset lomapäivät editin pimeydessä ja leikkaus alkaa olla aika lailla valmis. Poikain omien sanojen mukaan ensimmäisenä päivänä he leikkasivat kaksistaan, toisena päivänä ohjaaja-Ainon kanssa, kolmantena päivänä koeyleisö katsoi elokuvan ja neljäntenä leikkaajien tutor-opettaja, leikkaaja Ben Mercer kävi kommentoimassa elokuvaa. Kommentit elokuvasta ovat olleen positiivisia; viesti ja tarina välittyy selvästi ja visuaalinen ilmaisu on tyylikästä. Mercerin mukaan elokuvasta näkyy tarkka ennakkosuunnittelu, jonka johdosta revittely leikkauksen osalta ei ole ollut mahdollista. Samaa komppaavat myös Ville ja Jussi; tarkkaan suunniteltujen kuvien takia leikkaaminen ei ole ollut kovin isotöistä, mutta toisaalta herrat ovat saaneet olla mukana suunnittelemassa kuvia jo ennakkotuotannossa ja helpottaneet omaa tulevaa työtänsä jo silloin. Tänään elokuva näytettiin koulun lehtoreille Arto Koskiselle ja Ilkka Järviselle, joilta tuli myös hyvää palautetta.

Leikkauksen viimeisten viilausten jälkeen leffa etenee äänisuunnittelija Artulle, joka hioo elokuvan äänet ja tekee musiikit. Kuvaaja Kerttu värimäärittelee valmiin leikkauksen ja graafikko suunnittelee lopputekstit.
Tällä hetkellä näyttää myös siltä, että leffamme pääsee helmikuussa pohjoismaisten elokuvakoulujen yhteiseen tapaamiseen Göteborgiin. Toivon mukaan reissu varmistuu lähipäivinä, siitä lisäinfoa tuonnempana!

Ville, Jussi, Aino ja Arttu editissä.

Leikkaajat työssään.

Ville, Jussi ja elokuvan päähenkilö Pirjo.

Filkka kunnossa, kaikki kunnossa

Maanantaina Aino ja Kerttu suuntasivat filkka kainalossa Helsinkiin Digital Film Finlandille kehittämään aikaansaannoksemme modernimpaan muotoon. Duo lähetti Helsingistä sellaisia terveisiä, että matsku näytti loistavalta ja tunnelma oli katossa! Valotus oli kohdillaan, pääasiassa DFF:llä tehtiin komposition korjailua ja pientä värien säätöä. Ohjaajan mukaan näyttelijäsuoritukset olivat mahtavia ja lavastus ja puvustus tekivät tehtävänsä.
Sitten kun jaksaisi vielä odottaa tammikuuhun että saadaan matsku leikkaajien työstettäväksi!

Nyt blogi ja NPSH-tiimi hiljenee joulunviettoon ja toivottaa kaikille lukijoille ja yhteistyökumppaneille oikein rentouttavaa, stressivapaata ja herkuttelupitoista joulua ja railakasta uutta vuotta!

Kuva: Eero Alava

Ohi on!

Äkkiä se kävi; viikko sitten vielä jännitettiin riittääkö filmi, toimivatko autot, saadaanko tarvittavat rekvisiitat ymsms... Nyt muutaman päivän säätämisen ja muutaman minuutin kuvaamisen jälkeen leffa on purkissa!

Viimeinen kuvauspäivä Sokos Hotel Ilveksen yökerhossa meni sekin varsin buenosti. Aikataulusta lipsuttiin alkupäivästä jonkin verran, mutta apulaisohjaajan johdolla saatiin kirittyä hyvin takaisin aikatauluun. Illalla oli aikaa ja filmiä jopa ekstrakuville! Ennakkotuotannon aikana ehkä eniten jännitetty uhka oli filmi; riittääkö 10 minuuttia pitkä filmi kaikille tarvittaville kuville ja mitäs sitten tehdään jos ei riitä? Vaikka budjetissa olisikin rahaa ostaa lisää filmiä, sen kehittämiseen pieni budjetti ei enää taivu. Mutta turha murhe oli tämä(kin), filkka riitti enemmän kuin hyvin. Jännitystä päivään toivat kuvaajan saamat ja jakamat sähköiskut, mutta tulipahan käyttöä ylimääräisille kumihanskoille.
Tiistain osalta jaetaan suuret kiitokset Ilveksen yökerholle ja ravintolapäällikkö Toni Andemille loistavasta yhteistyöstä sekä avustajille jaksamisesta!

Vaikka ennakkotuotanto ja kuvaukset ovat tältä erää ohi, blogi ei pääty tähän!
Filmi suuntaa maanantaina Helsinkiin kehitykseen ja vuodenvaihteen jälkeen sulkeutuu leikkaajien kera editin pimeyteen. Leikkaamisen lisäksi äänisuunnittelija työstää leffan ääniä ja musiikkia, ja graafikko suunnittelee printti- ja web-puolen visuaalista ilmettä. Blogi seuraa myös jälkituotannon etenemistä, joten pysykää kuulolla.

Kolmas kuvauspäivä lavastettiin Ilveksen yökerhoon.

Lavastuksessa työtä tuottivat jatkuvasti rypistyvät lakanat...

Sinisempi ilme baarille.

Ensimmäinen kuva oli dolly-ajo.

Kamerarigi nousee.

Kamerarigin pystytystä ja tarkkailua.

Äänimiehen perusduunia...?

Pirjo (Helena Rängman) ja Jari (Jose Viitala).

Videoassari on vähän väsynyt.

Kuvaaja valmistautuneena sähköiskuihin (tai yllättävään tiskivuoroon).

Päivän tarjoilut.

Viimeistä kuvaa settaamassa.